"Lepy lehto, kostu korpi, Tasotu tasanen Tapio! Anna lehto metsoja, Korpi koppeloita!"
Muinaiset suomalaiset olivat metsästäjä-keräilijöitä. Suomalainen on elänyt metsässä ja metsästä, joten metsästäminen on ikiaikainen perinne jossa vielä tänäkin päivänä yhdistyy vahvasti luontokokemus ja luonnon kunnioittaminen. Kennelin nimi viittaa suomalaiseen kansanperinteeseen, jossa käpälikkö liittyy vahvasti suomalaiseen luontoon, uskomuksiin ja tarustoon. Käpälikön uskotaan suojaavan ilkeämielisiltä henkiolennoilta sekä pitävän pahan onnen poissa. Kennelnimi KÄPÄLIKÖN on myönnetty minulle huhtikuussa 2025.
Nimeni on Eveliina Pitkänen ja asun Keski-Suomessa, Kangashäkin kylällä Uuraisilla. Sijaintimme on parin kilometrin päässä 4-tieltä noin 30 km Jyväskylästä pohjoiseen. Kenneli sijaitsee rauhallisella asuinalueella, jota ympäröi kangasmetsät ja hyvät ulkoilumaastot.
Ammatilliselta koulutustaustaltani olen insinööri ja päivätyökseni toimin päällikkönä kansainvälisessä teknologia-alan yrityksessä. Koirat, luonto ja metsästys tuo hyvää vastapainoa toimistotyölle ja vapaa-aika meneekin omakotitalon askareissa ja koirien kanssa harrastaessa.
Olen aina ollut hyvin eläinrakas ja kiinnostunut eläinten hoitamisesta ja kouluttamisesta. Lapsuudessa meidän perheen ensimmäinen koira oli keskikokoinen villakoira Ricky. Rickyn kanssa kävin koirakoulussa ja opetin sille erilaisia temppuja. Muutettuani toiselle paikkakunnalle opiskelemaan Ricky jäi asumaan vanhemmilleni ja saavuttikin kunnioitettavan 16-vuoden iän. Monta vuotta meni opiskellessa ja työelämässä, ennen kuin olin valmis sitoutumaan taas koiran omistajaksi. Toki olin hoitanut Rickyä ja perheenjäsenten koiria tässäkin välissä ja se olikin auttanut välillä iskevään koirakuumeeseen.
Vuonna 2013 minulle sitten vihdoin tuli ensimmäinen oma harrastuskoira, Portugalinvesikoira Rico. Ricon kanssa pääsin kunnolla aloittamaan koiraharrastuksen ja olemme kokeillet lähes kaikkia mahdollisia laleja mm. PK-haku, MEJÄ, Toko, Rally-Toko, Nose, Dobo, ID-jälki yms. Ricon kanssa olemme myös vierailleet monissa Suomen kansallispuistoissa ja tehneet pitkiä vaelluksia yhdessä. Rico ei myöskään ole ollut luonteeltaan kaikkein helpoin koira, joten se on kaikessa jääräpäisyydessäänkin ollut myös paras opettajani. Ricon kanssa olen suorittanut BH-kokeen, se on MH-luonnetestattu sekä olemme kerran startanneet Rally-tokokokeessa. Näyttelyihin emme koskaan päätyneet, koska näyttelyturkin ylläpitäminen ei ollut minulle tärkeää. Rico on vieläkin mukana menossa ja viettää nyt ansaittua eläkeläisen elämää.
Hankin ensimmäisen pienimünsterinseisojan vuonna 2020. Olin muutama vuosi aikaisemmin aloittanut metsästysharrastuksen ja puntaroin eri rotujen välillä mikä olisi juuri minulle sopivin lintukoira metsästykseen. Kriteereinä minulla oli ainakin koiran koko, koulutettavuus, soveltuvuus yksin tapahtuvaan liikkuvaan metsästykseen, sosiaalisuus ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan, ei vaadi valtavan laajoja metsästysalueita ja toki silmää miellyttävä ulkonäkö.
En enää tarkalleen muista, kuinka löysin pienimünsterinseisojan rotuna. Olin silloin kuitenkin yhteydessä Suomen münsterikerhon rotuyhteyshenkilöön ja sain sieltä neuvoja kasvattajista sekä mistä lähteä etsimään pentua ja kyselemään lisätietoja rodusta. Lähin kasvattaja löytyikin noin puolen tunnin ajomatkan päästä Konnevedeltä ja soitettuani hänelle sain kutsun tulla katsomaan koiria. Tämän kasvattajan kauniista ja upea luonteisesta nartusta sainkin sitten ensimmäisen pienimünsterinseisojani. Kiitos kasvattajalle kun näki potentiaalia aloittelevassa metsästäjässä ja luotti yhden pennuistaan, Tätinkiven Kipinän, minun käsiini. Siitä alkoi matkani tämän rodun parissa.
Olen nyt kuusi vuotta saanut elää ja harrastaa tämän rodun kanssa. Koirieni kanssa olen startannut KAER-kokeissa sekä pellolla, että metsässä. Lisäksi olen ottanut osaa MEJÄ-kokeeseen. Olen käynyt koirieni kanssa näyttelyissä Suomessa, Virossa, Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Olen osallistunut lukemattomiin koulutuksiin ja luennoille tullakseni paremmaksi koiran kouluttajaksi ja metsästäjäksi. Koirat pääsee joka vuosi metsästämään, kautemme alkaa elokuussa kyyhkynmetsästyksellä ja jatkuen kanalinnun, fasaanin ja pienriistan metsästyksellä aina loppuvuoteen asti.
Kasvattajan peruskurssin suoritin vuonna 2022, jolloin omistamaani urosta kysyttiin ensimmäisen kerran jalostukseen. Kasvattajakurssille hakeuduin koska halusin tietää enemmän koirien kasvatuksesta ja jalostuksesta, sekä millainen on hyvä jalostuskoira. Tässä vaiheessa en vielä haaveillut kasvattajaksi ryhtymisestä, sillä olen aina omistanut vain uroskoiria. Koin kuitenkin, että mahdollisena jalostusuroksen omistajan minun tulee tietää edes peruasiat kasvattamisesta, jotta voin arvioida koirani soveltuvuutta jalostukseen. Pari vuotta myöhemmin 2024 osallistuin kasvattaja-akatemian järjestämälle Aloittelevan kasvattajan Masterclassille. Samaan aikaan olin sopinut ensimmäisen narttukoiran hankinnasta ja aloin toden teolla perehtymään koirien jalostukseen ja pohtimaan olisiko minusta kasvattajaksi.
Vuosien saatossa kanakoiraharrastus on vienyt minut mukanaan. Koirien koulutuksen, kokeiden, näyttelyiden ja metsästyksen lisäksi olen aktiivijäsenenä rotu-ja harrastuskerhoissa. Koen vahvuudeksi kasvattajana sen, että minulla on hyvät verkostot rodun ja roturyhmän sisällä. Olen myös menestynyt kokeissa ja näyttelyissä itse kouluttamillani koirilla ja ne ovat käytössä käytännön metsästyksessä. Koen, että voin antaa tukea ja ohjeistaa mahdollisia kasvatin omistajia kanakoiran koulutuksessa ja seisojalla metsästyksessä. Verkostojeni ansioista voin tarjota kasvateille koulutuksia ja luentoja sekä jakaa tietoa mitä olen itse saanut ja käytännössä oppinut.
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Saksanseisojakerho ry
Suomen Münsterikerho ry
Keski-Suomen Kanakoiraharrastajat ry
Saarijärven Seudun Kennelkerho
Suomen Kennelliitto ry
Suomen Koirankasvattajat ry
Suomen Riistakeskus - Ala-Keiteleen rhy
Koetoimitsija KAER ja KAER vesityö - Kanakoirien erikoiskoe ja erikoiskokeen vesityö
Kasvattajan peruskurssi
Kasvattajan jatkokurssi
Kehätoimitsijakurssi
Kennelnimi KÄPÄLIKÖN