Koirat

Pienimünsterinseisojan (Kleiner Münsterlander Vorstehhund) alkuperämää on Saksa. Tarkemmin kuvattuna sen juuret löytyvät Münsteristä, Saksan luoteisosasta läheltä Hollannin rajaa. Sen esivanhemmat olivat todennäköisesti keskiaikaisia haukkakoiria, joiden tehtävä oli ajaa riistaa liikkeelle, jonka jälkeen metsästäjä päästi metsästyshaukkansa sen kimppuun. Vaanivan metsästystyylinsä vuoksi koiria kutsuttiin myös spioneiksi eli “vakoojiksi” sekä nummiviiriäiskoiriksi. Koiria oli lähes kaikilla luoteissaksalaisilla maatiloilla pihakoirina. Koiran tehtäviin kuului vahtiminen sekä riistan seisominen, karkottaminen ja noutaminen maasta ja vedestä.

Samanlaista seisojapohjaa kuin pienimünsterinseisoja edustavat esimerkiksi ranskalaiset bretoni, ranskanspanieli ja picardienspanielit sekä Hollannissa hollanninpeltopyykoira. Biotooppi ja maastoesteet määräsivät pitkälti, minkälaiseksi koirat kehittyivät ja näin syntyivät omat paikalliset rotunsa. Näiden pitkäkarvaisten seisojien sukulaisuus spanieleihin näkyy ulkoasussa.

Kun Saksassa alettiin kehittämään saksanseisojaa, tämä monitoiminen talonpoikaiskoira hävisi suosiossa isommille ja vahvemmille kanakoirille ja ruutiaseiden suosion kasvaessa rotu oli lähellä kuolla sukupuuttoon 1800-luvulla. 1900-luvun alussa muuan metsästyskoiraharrastaja Edmund Löns löysi kaksi erinomaista metsästyskoirakantaa. Risteyttämällä löytämiään kantoja keskenään hän loi nykyisin tuntemamme pienimünsterinseisojan.

Pienimünsterinseisojien maine erinomaisina metsästyskoirina levisi ja 1920-luvulle tultaessa rotu oli jo saavuttanut suuren suosion. Pienimünsterinseisojan rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1936. Saksassa pienimünsterinseisoja on jo pitkään ollut yksi suosituimmista seisojaroduista ja sitä käytetään siellä mannermaiseen tapaan metsästyksen monitoimikoirana sekä yhä enenevässä määrin myös suurriistalle.

Ensimmäinen pienimünsterinseisoja tuotiin Suomeen Saksasta 1959 ja vuonna 1960 syntyi ensimmäinen pentue. Rotu ei ole meillä Suomessa vieläkään kovin yleinen, mutta harrastajakunta on vakiintunut. Kannan koko on noin 500-600 yksilöä ja pentueita syntyy vuosittain 2-8. Siitä huolimatta rekisteröityjen kotimaisten pentujen lukumäärä jää tavallisesti alle 50 pentuun vuodessa. Vuosittain suomeen tuodaan noin kymmenkunta pentua muista euroopan maista. Todellisesta määrästä ei tosin ole tarkkaa tietoa, koska kaikkia tuontikoiria ei rekisteröidä Suomen Kennelliittoon.

Nykyisin pienimünsterinseisojan pääasiallinen käyttötarkoitus on toimia monipuolisena ja monikäyttöisenä seisovana lintukoirana. Se on hyvävainuinen ja varma noutaja maalta ja vedestä, jonka lisäksi se kykenee jäljittämään haavoittuneen riistan. Pienimünsterinseisojalla tulisi olla myös rohkeutta pienpetojen käsittelemiseen.

Kanalintujahdin lisäksi sitä käytetään vesilinnustuksessa ja kyyhkyjen metsästyksessä noutajana ja ylösajavana koirana, pienpetokoirana (kettu, supikoira, minkki ym.), jänisjahdissa seisovana, ylösajavana ja noutavana koirana, haavoittuneen riistan jäljityksessä joko kytkettynä tai ns. ‘kaadon ilmoittavana’ koirana. Joissakin maissa on yleistynyt pienimünsterinseisojan käyttö kauriin ja jopa villisian metsästyksessä.

Kuten tämä lyhyt rodun historiaosuus osoittaa, alunperin pienimünsterinseisoja on kehitetty monipuoliseksi metsästyskoiraksi, jolla on kyky mukautua erilaisiin metsästys- ja elinympäristöihin. Nykypäivänäkin kaikkien koirien tulisi olla kyvykkäitä löytämään ja seisomaan riistaa, jäljestämään sekä noutamaan maalta ja vedestä. Minusta onkin tärkeää, että rodulle tyypillinen korkea riistavietti säilytetään ja koirat menevät ainoastaan metsästäjille sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.

Linkkejä ja rotutietoutta:

Kleine Münsterländer International (KLM-I)

Pienimünsterinseisoja Jalostuksentavoiteohjelma (JTO) Suomen Kennelliitto

Pointing Dogs artikkeli

Showsight Artikkeli